Torronsuolta

Karkali

Viikonvaihteessa aurinko tirkisteli ikkunanraosta ja kuiskutteli hienosta ilmasta. Houkuttelevan ilman saattelemana päätimme lähteä päiväretkelle Karkalin luonnonpuistoon. Paikka oli jo tuttu, mutta toisaalta tuntematon. Etenkin kesäisin ja keväisin mieli lepää kyseisissä maisemissa. Syksyn tuulet olivat kuitenkin vielä tuntemattomia.

Luonnonpuisto ei ollut ottanut vielä kovin vakavasti syksyn- taikka talventuloa. Toki ruskaa oli jo nähtävillä, mutta maisemat muistuttivat myös kesästä. Puisto kaikkinensa on hyvin monipuolinen vaikka tämä katsaus onkin hyvin yksipuolinen.

 Pähkinäpensaiden oksat kaarsivat kulkijan ylle. Polulla oli tunnelmallista ja ehkä hieman satumaista kulkea.

 

 

Kurjenkellot eivät olleet tietoisiakaan  yöpakkasista. Niiden sinerrys hehkui vielä lokakuussakin, vaikka kukinta-aika onkin tyypillisemmin heinäkuussa.

 Osa vaahteranlehdistä oli sonnustautunut pitsiin. Asun väritys muistutti jo syksyä.

Ehkäpä parhain ruska-aika on Karkalissa vielä edessäpäin. Kaunista katseltavaa silti riiti, vaikka kuvia ei tullut varsinaisesti räpsittyäkään. Luonnosta nauttiminen kaikin aistein on kuitenkin se ykkösasia!

Luonnonpuistosta lisää: http://www.luontoon.fi/karkali

Syksyn satoa

Eletään jo lokakuuta vaikkakaan viimeaikaiset ilmat eivät ole sitä enteillytkään. Ruohosipulit kukkivat ties kuinka monetta kertaa ja salalaattikin kasvatti varttaan ja työnteli sisuksistaan jo useamman kerran katkottuja kukkasia. 

Vielä sunnuntaina saatiin nauttia lämpimistä syyskeleistä +15, joten eipä rouva osannut ennustaa tiistaina kolkuttelevaa pakkasta, olihan sato vielä kasvimaalta keräämättä. Toki kasvimaan antimia oltiin nautittu jo pitkin kesää ja syksyä aina tarpeen mukaan. 

Tiistaina sitten kasvimaalta nousi viimeisetkin sadonrippeet lukuunottamatta ruohosipulia, joka jäi jatkamaan kukkimista.

On vaikea ymmärtää, että viimeöinen pakkasukko ei ollut nujertanut salaattia eikä muitakaan antimia. Ehkäpä sillä oli sympatiat kohillaan :) On se luonto vain ihmeellinen. 

Vielä sunnuntaina ei olisi voinut kuvitellakaan, että pakkasukko tekee tuloaan.

Salaatit keräsin muovikassiin nauttimaan auringonpaisteesta. Ehkä ne täytyy kuitenkin tulevaksi yöksi nostaa sisälle, jottei halla pääse tekemään kepposia.

Viimeisetkin porkkanat nousi mullan syövereistä. Ajattelin kuivattaa myös varret ja käyttää niitä pieninä määrinä talven mittaan erilaisiin ruokiin ja leivonnaisiin.  

Kiikkutuoli

Löydettiin Tori.fi:stä meille sopiva kiikkutuoli vai oliko se sittenkin keinutuoli. No ehkä sillä ei ole niin väliä. Jokatapauksessa se keinuu mukavasti ihan perille saakka, siis melkeimpä vaakatasoon. Sekös vasta mukavaa :)

Kiikku oli edullinen vaikkakin hieman kunnostusta kaipaavassa tilassa. Ei olla osattu vielä kuitenkaan päättää mikä väri siihen soveltuisi, koska myös kulunut pinta näyttää mieleiseltä. Tähän mennessä se on myös kestänyt ihan hyvin ainakin kahta keinujaa, vaikka lieneekin yhdelle tarkoitettu :)

Kiikkutuolista löytyy mukavasti kulunutta pintaa, niitä ei raskisi peittää!

 Kiikkutuoli kärrättiin meille Fiskarista! Sen pohjassa on matkalippu, jonka mukaan se on päätynyt junalla Turusta Karjaan kautta Fiskariin. 

 Pinta on aiemmin käsitelty ootraamalla.

Meiän kisut viihtyvät kiikkituolissa sekä sen alla. Aika yllättävää! Välillä joutuu vähän katteleen, ettei tassut jää alle :)