Torronsuolta

Karkali

Viikonvaihteessa aurinko tirkisteli ikkunanraosta ja kuiskutteli hienosta ilmasta. Houkuttelevan ilman saattelemana päätimme lähteä päiväretkelle Karkalin luonnonpuistoon. Paikka oli jo tuttu, mutta toisaalta tuntematon. Etenkin kesäisin ja keväisin mieli lepää kyseisissä maisemissa. Syksyn tuulet olivat kuitenkin vielä tuntemattomia.

Luonnonpuisto ei ollut ottanut vielä kovin vakavasti syksyn- taikka talventuloa. Toki ruskaa oli jo nähtävillä, mutta maisemat muistuttivat myös kesästä. Puisto kaikkinensa on hyvin monipuolinen vaikka tämä katsaus onkin hyvin yksipuolinen.

 Pähkinäpensaiden oksat kaarsivat kulkijan ylle. Polulla oli tunnelmallista ja ehkä hieman satumaista kulkea.

 

 

Kurjenkellot eivät olleet tietoisiakaan  yöpakkasista. Niiden sinerrys hehkui vielä lokakuussakin, vaikka kukinta-aika onkin tyypillisemmin heinäkuussa.

 Osa vaahteranlehdistä oli sonnustautunut pitsiin. Asun väritys muistutti jo syksyä.

Ehkäpä parhain ruska-aika on Karkalissa vielä edessäpäin. Kaunista katseltavaa silti riiti, vaikka kuvia ei tullut varsinaisesti räpsittyäkään. Luonnosta nauttiminen kaikin aistein on kuitenkin se ykkösasia!

Luonnonpuistosta lisää: http://www.luontoon.fi/karkali

Syksyn satoa

Eletään jo lokakuuta vaikkakaan viimeaikaiset ilmat eivät ole sitä enteillytkään. Ruohosipulit kukkivat ties kuinka monetta kertaa ja salalaattikin kasvatti varttaan ja työnteli sisuksistaan jo useamman kerran katkottuja kukkasia. 

Vielä sunnuntaina saatiin nauttia lämpimistä syyskeleistä +15, joten eipä rouva osannut ennustaa tiistaina kolkuttelevaa pakkasta, olihan sato vielä kasvimaalta keräämättä. Toki kasvimaan antimia oltiin nautittu jo pitkin kesää ja syksyä aina tarpeen mukaan. 

Tiistaina sitten kasvimaalta nousi viimeisetkin sadonrippeet lukuunottamatta ruohosipulia, joka jäi jatkamaan kukkimista.

On vaikea ymmärtää, että viimeöinen pakkasukko ei ollut nujertanut salaattia eikä muitakaan antimia. Ehkäpä sillä oli sympatiat kohillaan :) On se luonto vain ihmeellinen. 

Vielä sunnuntaina ei olisi voinut kuvitellakaan, että pakkasukko tekee tuloaan.

Salaatit keräsin muovikassiin nauttimaan auringonpaisteesta. Ehkä ne täytyy kuitenkin tulevaksi yöksi nostaa sisälle, jottei halla pääse tekemään kepposia.

Viimeisetkin porkkanat nousi mullan syövereistä. Ajattelin kuivattaa myös varret ja käyttää niitä pieninä määrinä talven mittaan erilaisiin ruokiin ja leivonnaisiin.  

Kiikkutuoli

Löydettiin Tori.fi:stä meille sopiva kiikkutuoli vai oliko se sittenkin keinutuoli. No ehkä sillä ei ole niin väliä. Jokatapauksessa se keinuu mukavasti ihan perille saakka, siis melkeimpä vaakatasoon. Sekös vasta mukavaa :)

Kiikku oli edullinen vaikkakin hieman kunnostusta kaipaavassa tilassa. Ei olla osattu vielä kuitenkaan päättää mikä väri siihen soveltuisi, koska myös kulunut pinta näyttää mieleiseltä. Tähän mennessä se on myös kestänyt ihan hyvin ainakin kahta keinujaa, vaikka lieneekin yhdelle tarkoitettu :)

Kiikkutuolista löytyy mukavasti kulunutta pintaa, niitä ei raskisi peittää!

 Kiikkutuoli kärrättiin meille Fiskarista! Sen pohjassa on matkalippu, jonka mukaan se on päätynyt junalla Turusta Karjaan kautta Fiskariin. 

 Pinta on aiemmin käsitelty ootraamalla.

Meiän kisut viihtyvät kiikkituolissa sekä sen alla. Aika yllättävää! Välillä joutuu vähän katteleen, ettei tassut jää alle :)

Ajan kultaamia muistoja

Lapsuuteni sain kasvaa eläinrikkaassa ympäristössä. Tässä hieman esimakua siitä :) Toki tästä puuttuvat possut, lampaat ja etenkin ne vastasyntyneet karitsat.

Lehmät kiiruhtavat kesälaitumille tuttua reittiä pitkin.  

Kanat orrella asettumassa yölevolle.

 Maatiaiskanat lennähtivät pihlajan oksille yöunille.

Tällaisesta pienokaisesta tuli isona kana.

Syötävän suloiset kissanpennut kasvoivat aivan liian nopeasti.

Ankat päiväkävelyllä.

Naulakoita

Vaikka asummekin rivarissa, niin työntouhu ei ole kovin rajoitettua. Onhan meillä oma piha ja terassi :) Viime päivinä olemme värkkäilleet naulakot kylppäriin sekä makkariin.

Koukut hankimme Kasvihuoneilmiöstä, jossa oli sepän takomia tuotteita. En tiedä onko koukut liian jyhkeät muuten siroon naulakkoon.

Meidän kylppäri on hieman modernimpi ja tummempi kuin muu huoneisto. Täten kehittelimme sinne tyyliin sopivan pyyhenaulakon, joihin koukuiksi kiinnitettiin väännetyt lusikat rautalangoilla.

Ehkäpä näille molemmille naulakoille löytyisi käyttöä myös tulevaisuudessa, niin olisi ainakin tarkoitus. Väritystähän voi aina muuttaa, jos se ei tulevaisuudessa miellytä silmää tai sovi kyseiseen tilaan.

Korttelimuseosta

Kiertelen mielelläni erilaisia museoita sekä huonekaluja silmäillen, että erilaisia ratkaisuja tarkastellen. Usein tulee kiinnitettyä huomio myös erilaisiin oviin, ikkunanpieliin sekä muihin yksityiskohtiin.

Kesän kynnyksellä kävimme Kuopion korttelimuseossa. Nähtävää riitti ja muutama kuvakin lähti mukaan. Otoksista ei kuitenkaan saa todellista kuvaa itse kohteesta. Lisäksi meillä oli sattumoisin hieman kiireinen reissu. Jospa kuvista saisi kuitenkin jotain irti. 

Haluaisin unelmoimaani pirttiin keittiökomeron. Mielestäni se olisi oikein hyvä ratkaisu keittiöö, jotta seiniä ei tarvitsisi täyttää kaapeilla. Harvemmin niitä kuitenkaan löytää enää nykytaloista, museoista melko useinkin. Korttelimuseon hellahuoneesta niitä löytyi jopa kolme.

 Museossa oli useampia päästävedettäviä sänkyjä. Pitsipäällinen sängyssä oli jotenkin tosi ihana.

Pirtistä löytyi tottakai myös leivinuuni puuhellalla. Tällaisen yhdistelmä häämöttää myös omissa unelmissani, kuitenkin hieman koristeellisempana.

Museossa oli myös komeat pariovet. Itse olen ajatellut pariovia ainakin ulko-oveksi pääsisäänkäyntiin. Lisäksi museossa oli maalattuja lautalattioita, joissa lankut olivat useampaa eri leveyttä. Just ihanan näköistä sekä tuntoista!

Pehmeitä paketteja

Vanhat kankaat tai oikeastaan vaatteet ovat inspiroineet minua aina uuden luomiseen. Niinpä vanhalle hameellekin löytyi uusi käyttöohde, ruutumekko ja siihen sopiva pussukka pitsikoristeineen. Minulla/meillä on paljon kummilapsia, joten synttäri/joulupaketit tuppaavat olemaan useimmiten pehmeitä :)

Sain vuosia sitten tädiltäni uudet/käyttämättömät puuvillahousut (ehkä 60-luvulta), joiden malli ja koko eivät vastanneet minkäänlaista käyttötarvetta. Aikani säilytin niitä kaapinperällä, koska en raaskinut niitä keräykseenkään viedä. Täytyi sitten housuillekin löytää uusi käyttökohde.  Halusin tehdä jotain sellaista, jossa kangas pääsisi oikeuksiin. Yritin etsiä pojan housuille kaavoja erilaisista käsityölehdistä. Yhdet löysin, joista sitten sovelsin haluamani. sivuille lisäsin napit.

Välillä innostun myös neulomaan tai todellisuudessa se menee niinpäin, että kun saan puikot käsiini, en malta irrottaa otetta niistä. Tieden tämän, joten kovinkaan usein en uskalla puikkoihin tarttua, jotta päivän askareet eivät jäisi tekemättä. Useimmiten neulon villasta, koska se vain jotenkin sopii parhaiten minulle. Myös luonnon värit houkuttelevat minua eniten.